Yhteisopettajuus voi parhaimmillaan tuottaa lisäarvoa niin oppilaille, opettajille kuin koko koulullekin. Mahdollisesti yksittäisen oppilaan kohdalla vaikutukset ulottuvat koko elämän ajalle ja ovat siten merkittäviä myös yhteiskunnallisella tasolla. Kahden (tai usemman) opettajan yhteistyö mahdollistaa paljon asioita, mutta myös vaatii parilta (tai tiimiltä) sitoutumista yhteisten tavoitteiden eteen. Avaan yhteisopettajuutta niin opettajien kuin oppilaidenkin näkökulmasta omien kokemusteni pohjalta. Parhaimmillaan 1+1>2.
Kahden opettajan pedagoginen ja didaktinen osaaminen ovat yhdessä enemmän kuin yhden, mahdollisesti jopa enemmän kuin kahden opettajan osaaminen. Oppilaiden tarpeita ja vahvuuksia on mahdollisuus tarkastella eri näkökulmista ja etsiä yhdessä sopivia tapoja vastata tarpeisiin. Monet omasta mielestä jo hyvät ja valmiit ideat jalostuvat toisen näkökulman kautta edelleen yhä paremmiksi. Jatkuva dialogisuus, reflektointi, vertaispalaute ja mentorointi tarjoavat mahdollisuuksia kehittyä ammatillisesti. Opettajien ammatillinen kehittyminen tarkoittaa samalla myös koko koulun kehittymistä.
Oppilaiden tarpeiden huomioiminen ja eriyttäminen helpottuvat kahden opettajan myötä. Ryhmää voidaan jakaa joustavasti pedagogisin perustein ja mahdollistaa samaan aikaan oppiminen erilaisissa ympäristöissä. Eriyttäminen helpottuu niin materiaalien, oppimisympäristöjen kuin havainnollistamisenkin osalta. Opettajien vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita voidaan hyödyntää tehokkaasti ja vastuuta jakaa kaikilla osa-alueilla joustavasti. Tämä tarjoaa lisää aikaa lasten ja nuorten kohtaamiseen sekä vuorovaikutukseen. Myös työrauha paranee tarpeisiin vastaamisen, eriyttämisen ja kahden aikuisen läsnäolon myötä.
Yhteisopettajuus mahdollistaa arjen kokemusten jakamisen. On mahtavaa kun vierellä on kollega, jonka kanssa jaetaan arkipäivän ilot ja surut. Toisinaan nautitaan onnistuneiden oppituntien tuloksista, välillä nauretaan yhdessä epäonnistuneille kokeiluille ja jalostetaan niistä jotain toimivampaa. Jokaisessa luokassa myös tulee eteen haastavia tilanteita, joissa toisen aikuisen vierellä olo antaa turvaa niin henkisesti kuin juridisestikin.
Arvioinnissa yhdistyy kaksi erilaista näkemystä. Tämä lisää arvioinnin tasa-arvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Välillä arvioinnissa ollaan yksimielisiä, joskus toinen opettajista on saattanut nähdä oppilaan työskentelyn eri tavalla ja eri ympäristöissä. On helpottavaa pystyä keskustelemaan arvioinnista tasavertaisen kollegan kanssa. Ennen kaikkea tämä on oppilaan etu.
Lisää huomiota, lisää vahvuuksia, lisää tukea, lisää palautetta...
Onko oppilaalle sitten hyötyä yhteisopettajuudesta? Oman kokemukseni pohjalta paljonkin. Suuremmassa ryhmässä sosiaalinen viitekehys on laajempi ja mahdollisuuksia ystävyyssuhteiden solmimiseen enemmän. Erilaisten pedagogisesti muodostettujen ja vaihtuvien ryhmien kautta sosiaalinen kompetenssi vahvistuu. Opettajien keskenäinen dialogi ja innostus antavat myös oppilaille esimerkkiä aikuisten välisestä kanssakäymisestä ja motivoituneiden opettajien innostus heijastuu myös oppilaisiin.
Opettajien keskenäinen työnjako ja oppilaiden tarpeiden tunnistaminen mahdollistavat opetuksen eriyttämisen erilaisiin oppimisympäristöihin, työtapoihin ja materiaaleihin. Oppilaan tarpeet ja vahvuudet voivat todella olla suunnittelun keskiössä. Oppilas saa haastetasoltaan sopivaa opetusta itselleen soveltuvassa ympäristössä. Kohdistettua tukea on enemmän tarjolla ja onnistumisten myötä oppimismotivaatio ja itsetunto voimistuvat.
Myös henkilökemioiden kannalta kaksi opettajaa voi olla oppilaan etu. Jos jostain syystä kemiat eivät toisen opettajan kanssa kohtaa, on aina mahdollista kääntyä toisen aikuisen puoleen. Arviointi on mahdollisesti oikeudenmukaisempaa ja monipuolisempaa. Oppilas saa mahdollisuuden näyttää osaamistaa erilaisissa ympäristöissä ja monipuolisesti. Kahden opettajan läsnäolo mahdollistaa myös aikaa oppilaan kohtaamiselle. Toisen opettajista on mahdollista välillä irroittautua keskustelemaan yksittäisen oppilaan kanssa ja oppilaan kokea tulleensa aidosti kuulluksi.
Yhteisopettajuuden vaatimukset
Ensinnäkin yhteisopettajuus vaatii yhteistyöhön haluavan parin, joka pystyy jakamaan samat arvot ja päämäärät sekä sitoutumaan yhteisen toiminnan kehittämiseen. Erilaisuus voi olla rikkaus ja työpari voi täydentään toisiaan omilla vahvuuksillaan. Samalla kumpikin kehittyy. Mielestäni on kuitenkin tärkeää ettei yhteisopettajuuteen työnnetä opettajia väkisin, vaan annetaan opettajille mahdollisuus kokeilla tällaista työskentelytapaa omasta tahdostaan ja kannustetaan kokeiluihin vaikka pienin porkkanoin. Tällaiset kannustimethan voivat olla melkein mitä tahansa; lisäresurssia alkuun, kouluttautumismahdollisuuksia, tiloihin liittyviä ratkaisuja jne.
Yhteisopettajuudessa on hyvä varata jokaiselle viikolle kalenteriin reilusti yhteistä suunnitteluaikaa. Alussa suunnittelu vie enemmän aikaa kuin yksin työskenneltäessä, mutta kun yhteistyö alkaa löytää muotonsa, suunnittelu helpottuu ja vastuita voidaan joustavasti jakaa.
Yhteisopettajuutta voi toteuttaa melkein millaisissa tiloissa vaan, mutta ideaali olisi, että olisi ainakin yksi suurempi tila, johon kaikki mahtuvat kerralla ja sitten pienempi tila tai tiloja ryhmän jakamiseen ja eriyttämiseen. Opetusta voi kuitenkin viedä ympäri koulun tiloja ja lähiympäristöön, joten ei kannata heittää hyvästejä yhteisopettajuudelle pelkästään soveltumattomien tilojen vuoksi.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä on luottamus ja avoimuus. Tiiviissä yhteistyössä on uskallettava avata itseään toiselle aikuiselle ja otettava palautetta vastaan. Oman kokemukseni pohjalta suosittelen ennen kokeilun aloittamista keskustelemaan yhteisistä pelisäännöistä ja luottamuksellisuudesta parin välillä. Omassa yhteisopettajuudessani olemme aina sopineet, että pitää ottaa heti puheeksi ne asiat jotka mieltä painavat. Kun luottamus toiseen syntyy, on helpottavaa keskustella askarruttavat asiat läpi. Näin ei pääse syntymään mitään pidempiaikaista padottua pahaa mieltä. On hienoa mennä aamuisin töihin, kun vastassa on hymyilevä ja hyväntuulinen kollega. Omalla sanattomalla ja sanallisella viestinnällä on työhyvinvoinnille erittäin suuri merkitys.
Kahden opettajan pedagoginen ja didaktinen osaaminen ovat yhdessä enemmän kuin yhden, mahdollisesti jopa enemmän kuin kahden opettajan osaaminen. Oppilaiden tarpeita ja vahvuuksia on mahdollisuus tarkastella eri näkökulmista ja etsiä yhdessä sopivia tapoja vastata tarpeisiin. Monet omasta mielestä jo hyvät ja valmiit ideat jalostuvat toisen näkökulman kautta edelleen yhä paremmiksi. Jatkuva dialogisuus, reflektointi, vertaispalaute ja mentorointi tarjoavat mahdollisuuksia kehittyä ammatillisesti. Opettajien ammatillinen kehittyminen tarkoittaa samalla myös koko koulun kehittymistä.
Oppilaiden tarpeiden huomioiminen ja eriyttäminen helpottuvat kahden opettajan myötä. Ryhmää voidaan jakaa joustavasti pedagogisin perustein ja mahdollistaa samaan aikaan oppiminen erilaisissa ympäristöissä. Eriyttäminen helpottuu niin materiaalien, oppimisympäristöjen kuin havainnollistamisenkin osalta. Opettajien vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita voidaan hyödyntää tehokkaasti ja vastuuta jakaa kaikilla osa-alueilla joustavasti. Tämä tarjoaa lisää aikaa lasten ja nuorten kohtaamiseen sekä vuorovaikutukseen. Myös työrauha paranee tarpeisiin vastaamisen, eriyttämisen ja kahden aikuisen läsnäolon myötä.
Yhteisopettajuus mahdollistaa arjen kokemusten jakamisen. On mahtavaa kun vierellä on kollega, jonka kanssa jaetaan arkipäivän ilot ja surut. Toisinaan nautitaan onnistuneiden oppituntien tuloksista, välillä nauretaan yhdessä epäonnistuneille kokeiluille ja jalostetaan niistä jotain toimivampaa. Jokaisessa luokassa myös tulee eteen haastavia tilanteita, joissa toisen aikuisen vierellä olo antaa turvaa niin henkisesti kuin juridisestikin.
Arvioinnissa yhdistyy kaksi erilaista näkemystä. Tämä lisää arvioinnin tasa-arvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Välillä arvioinnissa ollaan yksimielisiä, joskus toinen opettajista on saattanut nähdä oppilaan työskentelyn eri tavalla ja eri ympäristöissä. On helpottavaa pystyä keskustelemaan arvioinnista tasavertaisen kollegan kanssa. Ennen kaikkea tämä on oppilaan etu.
Lisää huomiota, lisää vahvuuksia, lisää tukea, lisää palautetta...
Onko oppilaalle sitten hyötyä yhteisopettajuudesta? Oman kokemukseni pohjalta paljonkin. Suuremmassa ryhmässä sosiaalinen viitekehys on laajempi ja mahdollisuuksia ystävyyssuhteiden solmimiseen enemmän. Erilaisten pedagogisesti muodostettujen ja vaihtuvien ryhmien kautta sosiaalinen kompetenssi vahvistuu. Opettajien keskenäinen dialogi ja innostus antavat myös oppilaille esimerkkiä aikuisten välisestä kanssakäymisestä ja motivoituneiden opettajien innostus heijastuu myös oppilaisiin.
Opettajien keskenäinen työnjako ja oppilaiden tarpeiden tunnistaminen mahdollistavat opetuksen eriyttämisen erilaisiin oppimisympäristöihin, työtapoihin ja materiaaleihin. Oppilaan tarpeet ja vahvuudet voivat todella olla suunnittelun keskiössä. Oppilas saa haastetasoltaan sopivaa opetusta itselleen soveltuvassa ympäristössä. Kohdistettua tukea on enemmän tarjolla ja onnistumisten myötä oppimismotivaatio ja itsetunto voimistuvat.
Myös henkilökemioiden kannalta kaksi opettajaa voi olla oppilaan etu. Jos jostain syystä kemiat eivät toisen opettajan kanssa kohtaa, on aina mahdollista kääntyä toisen aikuisen puoleen. Arviointi on mahdollisesti oikeudenmukaisempaa ja monipuolisempaa. Oppilas saa mahdollisuuden näyttää osaamistaa erilaisissa ympäristöissä ja monipuolisesti. Kahden opettajan läsnäolo mahdollistaa myös aikaa oppilaan kohtaamiselle. Toisen opettajista on mahdollista välillä irroittautua keskustelemaan yksittäisen oppilaan kanssa ja oppilaan kokea tulleensa aidosti kuulluksi.
Yhteisopettajuuden vaatimukset
Ensinnäkin yhteisopettajuus vaatii yhteistyöhön haluavan parin, joka pystyy jakamaan samat arvot ja päämäärät sekä sitoutumaan yhteisen toiminnan kehittämiseen. Erilaisuus voi olla rikkaus ja työpari voi täydentään toisiaan omilla vahvuuksillaan. Samalla kumpikin kehittyy. Mielestäni on kuitenkin tärkeää ettei yhteisopettajuuteen työnnetä opettajia väkisin, vaan annetaan opettajille mahdollisuus kokeilla tällaista työskentelytapaa omasta tahdostaan ja kannustetaan kokeiluihin vaikka pienin porkkanoin. Tällaiset kannustimethan voivat olla melkein mitä tahansa; lisäresurssia alkuun, kouluttautumismahdollisuuksia, tiloihin liittyviä ratkaisuja jne.
Yhteisopettajuudessa on hyvä varata jokaiselle viikolle kalenteriin reilusti yhteistä suunnitteluaikaa. Alussa suunnittelu vie enemmän aikaa kuin yksin työskenneltäessä, mutta kun yhteistyö alkaa löytää muotonsa, suunnittelu helpottuu ja vastuita voidaan joustavasti jakaa.
Yhteisopettajuutta voi toteuttaa melkein millaisissa tiloissa vaan, mutta ideaali olisi, että olisi ainakin yksi suurempi tila, johon kaikki mahtuvat kerralla ja sitten pienempi tila tai tiloja ryhmän jakamiseen ja eriyttämiseen. Opetusta voi kuitenkin viedä ympäri koulun tiloja ja lähiympäristöön, joten ei kannata heittää hyvästejä yhteisopettajuudelle pelkästään soveltumattomien tilojen vuoksi.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä on luottamus ja avoimuus. Tiiviissä yhteistyössä on uskallettava avata itseään toiselle aikuiselle ja otettava palautetta vastaan. Oman kokemukseni pohjalta suosittelen ennen kokeilun aloittamista keskustelemaan yhteisistä pelisäännöistä ja luottamuksellisuudesta parin välillä. Omassa yhteisopettajuudessani olemme aina sopineet, että pitää ottaa heti puheeksi ne asiat jotka mieltä painavat. Kun luottamus toiseen syntyy, on helpottavaa keskustella askarruttavat asiat läpi. Näin ei pääse syntymään mitään pidempiaikaista padottua pahaa mieltä. On hienoa mennä aamuisin töihin, kun vastassa on hymyilevä ja hyväntuulinen kollega. Omalla sanattomalla ja sanallisella viestinnällä on työhyvinvoinnille erittäin suuri merkitys.
Kommentit
Lähetä kommentti