Pedagogisella toimintakulttuurilla, aikuisten toiminnalla ja ympäristön muovaamisella oppilaan tarpeiden mukaiseksi voidaan vähentää koulunkäyntiin liittyviä ongelmia. Eriyttäminen ja struktuuri ovat tässä yhtälössä tärkeitä tekijöitä. Kirjoitin ajatuksiani näistä teemoista.
Oppimismotivaatio
Motivaatio erilaisissa oppimistilanteissa muodostuu vahvasti oppilaan oppijaminäkuvan kautta. Aiemmat kokemukset (onnistumiset ja epäonnistumiset), suoriutuminen suhteessa vertaisryhmään ja saatu palaute vaikuttavat motivaatioon uusia haasteita kohtaan sekä uskoon omiin kykyihin. Jos onnistumisia on runsaasti ja oppimiskokemukset pääasiassa positiivisia, oppijan on helpompi motivoitua uuden asian opiskeluun kuin henkilön, jonka aiemmat koulukokemukset ovat toistuvasti negatiivisia. Oppimismotivaatiossa on siis kyse eräänlaisesta kehästä, jossa vaikuttavat aiemmat oppimiskokemukset ja näkemys itsestä suhteessa muihin. Miten eroavat toisistaan koulussa heikosti ja kiitettävästi suoriutuvien oppijaminäkuvat? Miltä tuntuisi, jos sinnikkästä yrittämisestä huolimatta toistuvasti epäonnistuisit? Heijastuisivatko negatiiviset kokemukset uskoon omiin kykyihisi, sinnikkyyteesi tai käyttäytymiseesi?
Decin ja Ryanin (2017) itsemääräämisteorian mukaan ihmisellä on kolme psyykkistä perustarvetta: autonomia, kompetenssi ja yhteenkuuluvuus. Koulu- ja kasvatusympäristöissä kolme keskeisintä ulottuvuutta ovat tutkimusten mukaan autonomia, struktuuri sekä osallistuminen. Tyydyttämällä näitä tarpeita, tuetaan myöskin oppilaan oppimismotivaatiota ja turvallisuuden tunnetta koulussa.
Struktuuri
Struktuurilla eli ympäristön selkeällä rakenteella on suuri merkitys koulupäivän sujumiselle. Hyvällä oppitunti- ja koulupäivästruktuurilla on mahdollista tukea oppilasryhmän kaikkia oppijoita, mutta erityisesti niitä heikoimpia. Struktuuri auttaa oppilaita, joilla on esimerkiksi tarkkaavaisuuden-, hahmottamisen-, toiminnanohjauksen-, keskittymisen- tai kielellisen puolen vaikeuksia. Päivän tai oppitunnin strukturoinnissa rakenteet kannattaa laittaa esille ja apuna voi käyttää myös kuvatukea. Strukturoidussa ympäristössä oppilas tietää mitä tapahtuu, miksi tapahtuu, missä tapahtuu ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Oppilaan on mahdollista ennakoida ja jaksottaa omaa toimintaansa. Selkeät odotukset ja johdonmukainen toiminta tukevat toimivaa struktuuria. Työrauhan ja tehtäväorientaation kannalta struktuuri on erittäin tärkeä tekijä. Oppilaat myös pitävät struktuurista; se luo turvallisuutta ja antaa tilaa oppilaan autonomiselle toiminnalle.
Eriyttäminen
Opetuksen eriyttämisen suhteessa oppilaan taitoihin ja kiinnostusten kohteisiin on todettu vaikuttavan oppijaminäkuvaan ja oppimismotivaatioon. Sopiva haastetaso sekä oppilaan vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden hyödyntäminen opetuksen ja materiaalien eriyttämisessä johtavat onnistumisen kokemuksiin ja sitä kautta myös parantavat oppimismotivaatiota ja työrauhaa luokassa. Valitettavan usein eriyttäminen jää sisältöjen karsimisen tasolle, vaikka mahdollisuuksia eriyttämiseen on lähes rajattomasti molempiin suuntiin. Oppikirjasidonnaisuudesta irti päästäminen on usein hyvä alku.
Oppimisympäristöjäkin voidaan eriyttää ja samalla huomioida oppilaiden erilaiset tarpeet sekä esimerkiksi aistiyliherkkyydet. Hyödynnetään esimerkiksi lähiympäristön mahdollisuudet sekä erilaisten aistikanavien käyttö oppimisessa ja opettavan aineksen havainnollistamisessa. Oppiminen ei tapahdu vain luokkahuoneissa, vaan erilaisissa ympäristöissä monin eri tavoin.
Arvoinnissa pyritään erilaiset osaamisen näyttötavat huomioivaan jatkuvaan, oppilasta kannustavaan palautteeseen. Osaamisen voi näyttää erilaisissa ympäristöissä ja eri tavoin. Tämä tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden hyödyntää vahvuuksiaan ja saada positiivisia oppimisen kokemuksia.
Opettajan vaikutus
Opettajan opetustapa ja ryhmän opiskeluilmapiiri ovat myös oppimismotivaatioon vaikuttavia tekijöitä. Aitoa läsnäoloa ja oppilaan kohtaamisen tärkeyttä ei voine korostaa liikaa. Decin & Ryanin mukaan oppilaiden motivaatio on korkea, kun opettaja tukee ryhmän oppilaiden itsenäisyyden ja pätevyyden tunteita sekä välttää suoritusten vertailua ja korostamista. Oppimismotivaatiota heikentäviä tekijöitä ovat esimerkiksi kilpailua, kykyeroja, suorituksia ja ulkoisia palkkioita korostava ilmapiiri sekä julkinen arvostelu.
Opettaja voi tukea oppilaiden autonomista toimintaa ja osallisuutta esimerkiksi määriteltäessä yhteisiä arvoja, päämääriä ja tavoitteita koulussa toimimiselle sekä opiskelemiselle. Osallistamalla oppilaat mukaan näiden asioiden määrittelyyn, oppilas sitoutuu omaan koulutyöhönsä vahvemmin.
Oppitunneilla oppilaiden autonomista toimintaa voi tukea ilmiöperäisen oppimisen ja ajattelutaitoja sekä ongelmanratkaisua hyödyntävien tehtävien kautta, joissa on tilaa omien ratkaisujen löytämiseen. Uskallus epäonnistua on onnistumista.
Ryhmän tasolla toiminnan laadukas organisointi, selkeät säännöt ja odotukset sekä positiivinen, kannustava ja oikea-aikainen palaute ovat tärkeitä tekijöitä kouluviihtyvyydelle.
Loppuun oma top 6-lista sujuvaan oppituntityöskentelyyn:
Kommentit
Lähetä kommentti